Olen jo pitemmän aikaa miettinyt työmarkkinatuen kuntaosuutta. Siinäpä rentouttava ja romantillinen viikonlopun viihde!

Tämän vuoden (2021) elokuussa Suomessa oli  179 000 tytötöntä. Vuoden takaisesta tilanne oli muuttunut parempaan suuntaan, työllisyys oli lisääntynyt ja työttömyys vähentynyt vuodessa 1,3 prosenttiyksikköä.

Työttömiä on kuitenkin edelleen paljon. Miksi? Olen miettinyt, onko kyse kohtaanto-ongelmasta, haluttomuudesta töihin, terveyden ja toimintakyvyn  ongelmista, työnhakijan iästä, diagnoisoimattomista sairauksista, koulutuksen puutteesta, vaikeasta elämäntilanteesta vai vain siitä, että töitä ei vaan ole tarjolla.

Työterveyslaitoksen sivuilla on erinomainen blogikirjoitus aiheesta, miksi työtön ei ole työssä. Lukekaa ihmeessä!

Miksi työtön ei ole työssä? - Työterveyslaitos (ttl.fi)

Työttömyyden syitä on tutkittu ja siksi tuntuukin kummalta, että edelleen työttömyyden vähentämiseen käytetään raa'asti kuntia rasittavaa talousruoskaa eli työmarkkinatuen kuntaosuusmaksua. Kunta maksaa jokaisesta yli 300 päivää työttömänä olleesta työttömästä sakkomaksua. Mitä pitempään kuntalainen on työtön, sitä suuremman sakkomaksun kunta maksaa valtiolle. Kunnat pyrkivät tietysti välttämään sakkomaksuja, jotka ovat keskikokoisissakin kaupungeissa useiden miljoonien luokkaa. Yksi keino välttää sakkomaksu on saada pitkäaikaistyöttömät kuntouttavaan työtoimintaan. Silloin sakkomaksu poistuu, koska työtön ei ole enää työtön työnhakija vaan hän on toimenpiteessä.

Miksi tämä tuntuu kummalta?

No siksi, että kun tiedetään, että moni pitkäaikaistyötön ei kykene töihin, mutta syystä tai toisesta ei pääse eläkkeelle. Työllisyyttä ei voi lisätä niin, että uhataan kuntia miljoonien talouskepillä, kun kyseessä on rakenteellinen, koko Suomea koskeva ongelma. Pitkäaikaistyöttöminä on paljon ihmisiä, jotka eivät kykene perinteiseen viisi päivää viikossa kahdeksan tuntia päivässä - työpäiviin. Välityömarkkinat ovat varmasti hyvä yritys, mutta usein vain ongelmaa ylläpitävä toiminto.

Pitkäaikaistyöttömien työ- ja toimintakyvyn arviointi kansallisesti organisoituna olisi ensimmäinen askel kohti oikeudenmukaista työttömyys/työllisyyspolitiikkaa silloin, kun puhutaan työttömyyden ratkaisemisesta. Niiden ihmisten, jotka eivät ole työkykyisiä, ei pitäisi koskaan olla työttöminä työnhakijoina.

Vai olenko aivan yössä?

 

Kuuntelussa

Mark Knopfler: Sailing to Philadelphia (Mercury 2000)

Luvussa

Eronen-Liski-Vuorikoski: Ylegate (Pulizer 2017)